Vapaaehtoistyön(i) olemus

Joskus Ammanissakin sataa. Mikä on sateen merkitys aavikolla? Melkoinen, sanoisin. Tunsin herääväni uuteen päivään kun kävelin kevyessä sateessa Al-Weibdehin kaduilla, jääden hetkittäin haistelemaan ja tunnustelemaan raikasta ja kosteaa ilmaa. Mieleeni tulvahti paljon ajatuksia, hieman syvempiä kuin yleensä. Vapaaehtoistyökauteen, erityisesti pitkään sellaiseen, kuuluu hiljenevää ja hidastuvaa aikaa, johon liittyy paljon pohdiskelua ja vähemmän itse tekemistä. Aivan kuin talvi alkaisi ja olisi aika jäädä miettimään työn tuloksia, tai suunnittelemaan seuraavia työvaiheita.

Joskus vapaaehtoistyötä tehdessä saattaa tulla mieleen kysymyksiä työn tarpeellisuudesta ja riittävyydestä riippuen totta kai alasta ja järjestöstä, johon päätyy töihin. Työtä tehdään vapaaehtoisesti, mutta se on silti sitovaa. Olen itse sitoutunut vuoden mittaiseen työkauteen. Mitä se vapaaehtoisuus sitten tarkoittaa? Minun tapauksessani se liittyy siihen, että olen osallisena, avustavana osapuolena vesihallintoon ja naisten voimaannuttamiseen liittyvässä kehityshankkeessa ja tarkoituksenani on vaikuttaa hankkeen etenemiseen ja onnistumiseen muun muassa monitoroimalla ja evaluoimalla hanketta. Näin olin itse asian ajatellut ja minua oli kannustettukin siihen. Minulle avautui tilaisuus kokeilla jotain uutta, oppia tekemällä ja olla oikeasti tärkeässä osassa hanketta. En kuitenkaan tekisi koko työtä yksin vaan yhteistyössä muiden järjestön osapuolien kanssa.

Joskus myös aiotut työkuviot muuttuvat osittain tai kokonaan. Niin meinasi käydä minullekin. Tiettävästi asiat tapahtuvat täällä hitaammin ja jäykemmin kuin Suomessa, joten yritän olla kärsivällinen. Olen saanut jo lyhyen oppimäärän paikallisesta työkulttuurista ja siihen sopeutumisesta. Olen ehkä vielä hieman ulapalla oikeasta tarkoituksestani täällä. Se on selvästikin omasta itsestäni kiinni; omasta periksiantamattomuudestani, luovuudestani (tai oveluudesta), sekä asenteestani. Jo pelkästään täällä oleminen, uuteen kulttuuriin tutustuminen ja kielen päivittäinen kuunteleminen, sekä sen asteittainen oppiminen antavat paljon uutta perspektiiviä omaan itseen ja henkiseen kasvuun. Toisin sanoen, on totuttava ajatukseen ettei kaikki ole hallinnassa, sekä siihen että on kyettävä ottamaan vastoinkäymiset vastaan mahdollisuutena uuden oppimiselle. Opin arabiaa ja kulttuuria, sekä nautin Al-Weibdehistä, joka on ihanan värikäs ja inspiroiva ympäristö kaikille kansallisuuksille, uskonnoille ja ikäryhmille. Inspiraation siemen on ulottuvilla, täytyy vain antaa sen itää.

img_20161101_140903
Tumma ja pilvinen näkymä Ammanissa, Dar Al-Anda -taidegalleria etualalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s