Moderni ja monikulttuurinen Jordania

Kameli, hiekka-aavikko, palmu, paahde, kuivuus, lentävät matot, lampunhenki, beduiini-paimentolainen, islam, roskaisuus, kehitysmaa, lammas, vuohi, öljy, vesipiippu. Luettelin todennäköisesti yleisimmät asiat (jotain varmasti myös unohtui), jotka tulevat monen mieleen Lähi-idästä. Tässä kirjoituksessa haluan tuoda esille myös vähemmän huomiota saavat asiat, joita löytyy erityisesti pääkaupunki Ammanista yltäkyllin:

– moniuskonnollisuus

– taide

– vihreys

– ostoskeskukset

1. Moniuskonnollisuus ja -kulttuurisuus Jordaniassa

Maa on ollut pitkään, jo ennen Jordanian valtion perustamista 1951, monikulttuurinen ja moniuskonnollinen valtio. Vaikka islam on Jordanian pääuskonto ja reilusti yli puolet maan kansalaisista ovat sunnimuslimeja, myös liuta eri kristinuskon edustajia, kuten kopteja, adventisteja, ortodokseja ja roomalais-katolilaisia löytyy erityisesti Ammanin seudulta. Lisäksi Jordaniassa asuu druuseja, sekä vierastyövoimaksi saapuneita filippiiniläisiä, intialaisia, bangladeshilaisia, kiinalaisia, sekä egyptiläisiä, jotka omalla tavallaan muokkaavat uskonnollis-kulttuurista ympäristöä. Jordania on jo pitkään vastaanottanut niin palestiinalais-, irakilais-, jemeniläis-, kuin syyrialaispakolaisiakin, koska maa on edelleenkin Lähi-idän turvallisin maa. Naapurimaiden tilanne on melko toivoton ja ihmisten luottamus tulevaisuuteen on alkanut hapertua. Monien pakolaisten elämä on ollut pakenemista vuosikymmenestä toiseen. Viime vuoden puolella esitetyssä irakilaisessa teatterinäytelmässä oli mukana ääniraita, jossa eräs irakilaispakolainen vuodatti kokemuksiaan ensin kuvailemalla pakoa Irakista Syyriaan Irakin sodan aikaan ja puolestaan Syyrian sodan alettua Syyriasta Jordaniaan. Pakolaisten matka on ollut todella pitkä ja uuteen kulttuuriin sopeutuminen on ollut vaikeaa. Muslimienemmistöinen ja melko konservatiivinen maa, Jordania, on kuitenkin kyennyt suhteellisen avoimeen ja vuosikymmeniä jatkuvaan maahanmuuttajien vastaanottamiseen, oli kyseessä sitten pakolaiset tai vierastyöläiset.

Jordanialaiset ovat vieraanvaraisia ja uskovat toisten auttamiseen taustasta riippumatta. Jordania muistuttaakin jollain tapaa Suomea. Useimmat ovat vastaanottavaisia ja avuliaita, mutta monet ovat myös varautuneita, ehkä kateellisia, tietämättömiä ja jopa peloissaan ulkomaalaisten vaikutuksesta paikalliseen valtakulttuuriin ja talouteen. Yhteiselo esimerkiksi jordanialaisten kristittyjen ja muslimien välillä on ollut rauhaisaa. Jordania myös hyötyy ulkomaalaisista, koska monet jordanialaisten karsastamat työpaikat täyttyvät ulkomaalaisesta työvoimasta ja esimerkiksi Petra ja Kuollutmeri vetävät ulkomaalaista pääomaa turismin muodossa. Nykyään monien paikallisten kansalaisjärjestöjen toiminnan mahdollistaa kansainvälisten organisaatioiden rahoitus.

Alla olevista kuvista pääsee kurkistamaan Ammanin lähellä, Madabassa sijaitsevaan kirkkoon. Kirkko on täynnä mosaiikkitaidetta, joukossa muinainen kartta Lähi-idästä ja Euroopasta.

2. Taide

Ammanista löytyy paljon taidegallerioita ja -yhteisöjä. Tutuimmaksi minulle tuli Dar Al-Anda ja Khaled Shoman Foundation Al-Weibdehin kaupunginosassa. Ympäri Jordaniaa voi myös havaita paljon taidokasta katutaidetta. Jordanialaisille tärkeä jo edesmennyt palestiinalainen kirjailija-runoilija Mahmud Darwish on maailmallakin tunnettu. Hänen teoksiaan voi löytää helposti kirjakaupoista, hänen puhettaan voi kuunnella muun muassa Youtubesta tai radiosta, sekä urbaanissa ympäristössä rakennusten seiniä koristavat hänen muotokuvansa.

Arabialainen musiikki raikaa kaikkialla; sitä värittävät perinteiset sävelmät, melodiat ja soittimet. Pari vuosisataa sitten Andalusiassa, Espanjassa syntynyt kappale, Lammaa bada jathatannaa, on edelleen suosittu myös nuorten keskuudessa. Laulua uudelleenesittää muun muassa suosittu Lena Chamamyan. Lisäksi palestiinalainen Rim Banna on tunnettu naismuusikko, jonka lauluja värittävät muun muassa syvät tunteet ja huoli palestiinalaisten ylitsepääsemättömän vaikeasta tilanteesta (katso youtubesta: A Time to Cry). Kuulemani mukaan KAIKKI jordanialaiset kuuntelevat Fairuzia erityisesti aamuisin (En osaa sanoa miksi juuri aamuisin). Hän on jo usean vuosikymmenen ajan ollut kaikkien tuntema ja rakastama artisti. Kappaleita, joissa yhdistyvät arabialainen ja ns. länsimaalainen musiikkityyli, esittävät muun muassa Autostrad kappaleellaan Stanna Sway ja Saad Lamjarred kappaleellaan LM3ALLEM, joka tuli tunnetuksi myös Euroopan maissa. Youtubessa kappaleella on melkein 500 miljoonaa näyttökertaa. Video on katsomisen arvoinen, vaikkei modernista arabialaisesta popista tykkääkään. Myös Abu Yousefin nostalginen Bath Bayakha -musavideo on huvittavaa katsottavaa.

Ammanissa pääsee myös haukkaamaan aimoannoksen teatteri- ja elokuvafestivaaleja ympärivuoden, joihin on vapaapääsy. Useimmat festivaalit ovat kansainvälisiä, keskittyen Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maihin, mutta viime vuoden puolella esitettiin myös eurooppalaisia elokuvia, joiden joukossa oli myös suomalainen dokumenttielokuva Valkoinen raivo (ohjaaja Arto Halonen, 2015).

Alla olevissa kuvissa vasemmalta oikealle: Teatterinäytös Ammanissa, seinämaalaus Mahmud Darwishisista ja Fairuzista.

Al-Weibdehin kaduilla pääsee myös kokeilemaan siipiään. 🙂

IMG_20161104_130449

Taidekuja, josta löytyy muun muassa käsityökauppa, taidekahvila, kirjanmyyntikoju ja paljon seinämaalauksia. Läheltä tätä kujaa bongasin töherryksen, jossa lukee ”sika”. Jonkun on selvästi alkanut tehdä mieli possua. ;D

Jordanian taidekulttuurista inspiroituneena, loihdimme ystäväni kanssa Fatiman kädestä oman version öljyväreillä.

IMG_20170515_133221

3. Vehreys saapuu kaupunkiin kerran vuodessa

Uskomatonta, mutta totta – Amman ja erityisesti pohjoiset alueet Jordaniassa peittyvät vihreään kasvipeitteeseen keväällä. Juuri nyt suurin osa ruohosta on kulottunut keltaiseksi, mutta pihoilla, puutarhoissa ja teiden varsilla pönöttävät kukkaistutukset ja -pensaat tekevät ympäristöstä kaikkea muuta kuin ankean aavikon.

Kevään ensimmäiset kukat muistuttavat leskenlehtiä:

Keväällä kukkaloiston alkamisen lisäksi voi löytää herkullisia tuoreita hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä paikalliselta torilta. Esimerkiksi kelta-oranssin väriset askadeniat ovat kevään juttu ja niiden makeankirpeä maku koukutti minut heti. Toivoisin voivani ostaa niitä vuoden ympäri, niin hyviä ne olivat. Myös tuoreet mantelit maistuivat hyvin.

Lampaille maistuu alkukevään tuore ruoho, minulle tuoreet mantelit (nam!):

4. Ostoskeskukset ja muut modernit rakennukset

Pääosa Ammanista koostuu vaaleista kivirakennuksista, mutta kaupungin sisälle kätkeytyy monenmoisia paratiiseja. Joillekin ostoskeskus(helvetti) on paratiisi, ja niitähän Ammanissa riittää! Taj Mall, Mecca Mall, City Mall, Galleria Mall, you name it. Moni tuntuu tykkäävän ostarilla hengaamisesta, itse olen käynyt vain vilkaisemassa tai poikennut samaisessa rakennuksessa olevaan ruokakauppaan. Ehkä huvittavin kaupunginosa Abdali on nykyaikaisen modernisaatiokehityksen tuotos. Kaikki on superpuhdasta, kaduilla ei roskan roskaa, rakennukset supermoderneja ja superkorkeita, lähes pilvenpiirtäjiin verrattavissa. Käväisimme uteliaisuuttamme pienellä kävelylenkillä Abdalissa, jonka keskustaan on syntynyt sisäpiha suihkulähteineen ja kävelykatuineen poissa muun liikenteen melusta. Kadun varrella on molemmin puolin siistejä ravintoloita, baareja ja luksuskauppoja. Pääosa kanssaihmettelijöistämme vaikuttaa turisteilta, lähinnä Gulf-maista tulleista, mutta myös länsimaalaisia pystyy bongaamaan läheisestä viiniravintolasta. Tunnelma on aivan jotain muuta kuin aitoa jordanialaisuutta, tunnen olevani jossain päin Eurooppaa Jordanian sijaan. Kontrasti Abdalin ja muiden kaupunginosien välillä on todella suuri.

Abdalin kävelykatu ja ostoskeskus:

Ympäri Ammania voi myös nähdä yksittäisiä, näyttäviä ja moderneja rakennuksia. Toinen kehittyneempi kaupunginosa, Abdoun, on rikkaiden asuinalue, jonka asuinrakennukset ovat erityisen suuria ja kalliinnäköisiä valkoisia palatseja. Myös moni suurlähetystö sijaitsee Abdounissa, missä turvallisuustaso on erityisen korkea.

Näkymä näyttävästä Royal hotellista läheltä ja kaukaa:

Mainokset

Lisää nähtävyyksiä Jordaniassa

Tieni vei Petraan kuukausi sitten.

Viimeksi kävin Etelä-Jordaniassa viime syksynä. Vietimme tuolloin yön Wadi Rumin aavikolla. Sopiva aika vierailla Etelä-Jordaniassa on myös keväällä, jolloin luonto alkaa vihertää ja ilma tuntuu sopivan lämpimältä, mutta ei paahtavan kuumalta. Kävimme maaliskuun loppupuolella Petrassa, muinaisessa kallioon rakennetussa kaupungissa, jonka nabatealaiset rakensivat kuudennella vuosisadalla eaa. Petra kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. ”Petra”, joka on muinaiskreikkaa, tarkoittaa kirjaimellisesti ”kalliota”. Sanasta muodostuu myös yleisemmin tuntemamme käsite petrologia, eli kivi- ja kalliotiede. Alla olevassa kuvassa on Petran ehkä tunnetuin ”aarrekammio”.

IMG_20170319_120900

Petra oli nabatealaisten pääkaupunki ja tärkeä kauppakeskus. Kaupunkiin pääsi kapeaa kujaa pitkin korkeiden kallioiden välistä. Nykyisin liikenne on pääosin turistien kuljetusta paikasta toiseen. Petrassa myös asuu joitain beduiiniperheitä, vaikka suurin osa paikallisista beduiineista on muuttanut läheiseen kylään. Monet beduiiniperheet työskentelevät Petrassa oppaina, aasi-ja/tai kamelikuskeina, tai turistitavaranmyyjinä. Yllätyimme, kuinka hyvin he osaavat lukuisia eri kieliä, vaikka eivät olisikaan käyneet edes koulua. Moni perhe on elänyt alueella todella kauan työskennellen turistien parissa, minkä vuoksi he ovat omaksuneet monipuolisen kielitaidon. Monet paikalliset beduiinit asuvat mieluiten Petrassa sen kauneuden vuoksi, mutta myös siksi, koska se on kaukana kaupunkien liikenteen melusta ja saasteista. Nykyisin Petra on eläväinen pääasiassa turismin ansiosta. Koska Petra on Jordanian ehkä merkittävin turistikohde ja koska siellä käy vuosittain satoja tuhansia turisteja, ympäristölle aiheutuvia haittavaikutuksia yritetään minimoida muun muassa pääsylipuista saatavien tulojen avulla.

IMG_20170319_115841

Tänne voisin tulla uudelleenkin. Aavikolla on hiljaista ja ilma on raikasta hengittää. Kiitos Petra.

IMG_20170319_131753

Talven viileys vie mielen lämpimiin ruokiin ja kahviloihin

Viileät säät (ja välillä myös minitulvia tuovat sateet) Jordaniassa ovat jatkuneet jo useamman kuukauden. Tällä viikolla päivät ovat olleet yllättävän lämpimiä ja poutaisia; noin 10 astetta ja auringon paistaessa varmaan lämpimämpää. Iltaisin ja öisin lämpötila putosi usein lähelle nollaa. Kohti kesää ollaan kuitenkin menossa, sillä jo ensi viikolla päästään noin 15 asteen lämpötiloihin päivällä. Harmi vaan, että talviaikaan sää on yllättävä; koskaan ei voi tietää milloin alkaa tuulla kylmästi aavikon suunnalta Suomen arktisten pohjoistuulien lailla, mikä voi saada kevyesti aurinkoista ja suhteellisen lämmintä päivää varten pukeutuneen kiroamaan asuvalintaansa. Hyvin pukeutuneena voi kuitenkin nauttia ulkoilmasta ja sen raikkaudesta tähän vuoden aikaan paljon enemmän, kuin kesällä superhelteiden aikaan.

img_20170110_165603
Kaunis talvimaisema Ammanissa.

 

img_20161204_163712

 

 

Kylmintä on kuitenkin usein sisätiloissa, tai siltä ainakin tuntuu. Meillä on talossa, jonka jaan kolmen muun länsimaisen maahanmuuttajan (niin tosiaan sellainenhan minäkin olen vaikka kuinka expatiksi haluttaisiinkin kutsua) kanssa, vain yksi kunnon lämmityslaite, jota käytämme yhteisissä tiloissa. Noh, olisinhan toki voinut hommata oman lämmityslaitteeni huoneeseeni, mutta totesin etten tarvitsisi sitä kovin usein, koska olen harvoin kotona. Esimerkiksi tietokonehommia teen mieluiten kahvilassa. Mieluisin kahvila Al-Weibdehissä on Aristotle, joka on yleensä aina täynnä myöhään iltaan asti. Pidän kuitenkin siitä, että kahvilan kotoisa yläkerta on pääosin opiskelijoiden tai muiden tietokonetyöläisten käytössä.

 

img_20170204_151237
Sitruunapuu Al-Weibdehissä sai minut pysähtymään hetkeksi.

Talviaika tuntuu muutenkin hidastaneen tekemisintoa. Ainoat kulttuuritapahtumat omassa kalenterissani liittyvät lähinnä juuri kahvilassa tai ravintolassa istumiseen maittavan lounaan, päivällisen tai illallisen parissa. Koska olen kasvissyöjä ja vaihtoehtoisia täyttäviä(terveellisiä) kasvisruokia on vain vähän tarjolla, olen korviani myöten täynnä falafelia!! Se on hyvää ja sitä saa melkein kaikkialta, mutta olen lievästi sanottuna saanut tarpeekseni siitä. Muut kasvisruuat joita voin tilata ovat: erilaiset ei-kovin-ruokaisat perussalaatit, ranskalaiset, leipä, hummus, mutabbal (munakoisoista tehty tahna), pitsa, arabialaiset pitsamaiset piirakat, mlukhia (en oikein tiedä miten kuvailisin.. jokin vihreä kastike jossa jotain vihreää, jonka voi syödä riisin kanssa), leipä zaatarin kanssa (paikallinen timjamiyrttisekoitus). Täysin vegaanisia ruokia täältä on vaikea löytää, joten ruuat pitää sitten aina valmistaa itse jos haluaa olla tarkkana vegaanisuuden suhteen. Tähän sivuhuomautuksena: olen kateellinen suomalaisille sipsikaljavegaaneille, joiden ruokalista on laajentunut huomattavasti viimeisen puolen vuoden aikana, kun ruokakaupat Suomessa ovat laajentaneet vegetarjontaa erilaisilla raaka-aineilla ja valmisruuilla, minkä lisäksi ravintolat ovat laajentaneet tarjontaansa. Pöh, facebookin sipsikaljavegaaniryhmän postaamat kuvat tekevät minut niin nälkäiseksi, että kohta joudun eroamaan ryhmästä!

Kaikki täällä yrittävät kannustaa kanan syöntiin, mukaan lukien kaverit, jotka tietävät etten tarkoita kanaruuista kieltäytymisellä mitään pahaa. Tuntuu että kaikki täällä syövät hitosti kananmunia, riisiä ja kanaa, joka aterialla. Paikalliset ruuat ovat ulkomaalaisille sekasyöjille herkkua, erityisen moni tuntuu tykkäävän jordanialaisten kansallisylpeydestä mansafista. Mansaf on jugurtissa haudutettua kanaa ja riisiä, joka on tunnetusti erittäin raskas ja ruokakooman aiheuttava mättö. Hyvin pääsee kiloja kerryttämään, jos haluaa suosia perinteisiä pöperöitä. Myös syyrialainen perinneruoka, jugurtissa lillutettu hummus valkosipulilla ja voilla on aika heviä kamaa.

img_20170114_023751
Jugurttinen, runsaalla valkosipulilla ja sitruunalla maustettu hummus syyrialaisen perinteen mukaan. Saattaa olla aika raskas vatsalle…

Vapaaehtoistyön(i) olemus

Joskus Ammanissakin sataa. Mikä on sateen merkitys aavikolla? Melkoinen, sanoisin. Tunsin herääväni uuteen päivään kun kävelin kevyessä sateessa Al-Weibdehin kaduilla, jääden hetkittäin haistelemaan ja tunnustelemaan raikasta ja kosteaa ilmaa. Mieleeni tulvahti paljon ajatuksia, hieman syvempiä kuin yleensä. Vapaaehtoistyökauteen, erityisesti pitkään sellaiseen, kuuluu hiljenevää ja hidastuvaa aikaa, johon liittyy paljon pohdiskelua ja vähemmän itse tekemistä. Aivan kuin talvi alkaisi ja olisi aika jäädä miettimään työn tuloksia, tai suunnittelemaan seuraavia työvaiheita.

Joskus vapaaehtoistyötä tehdessä saattaa tulla mieleen kysymyksiä työn tarpeellisuudesta ja riittävyydestä riippuen totta kai alasta ja järjestöstä, johon päätyy töihin. Työtä tehdään vapaaehtoisesti, mutta se on silti sitovaa. Olen itse sitoutunut vuoden mittaiseen työkauteen. Mitä se vapaaehtoisuus sitten tarkoittaa? Minun tapauksessani se liittyy siihen, että olen osallisena, avustavana osapuolena vesihallintoon ja naisten voimaannuttamiseen liittyvässä kehityshankkeessa ja tarkoituksenani on vaikuttaa hankkeen etenemiseen ja onnistumiseen muun muassa monitoroimalla ja evaluoimalla hanketta. Näin olin itse asian ajatellut ja minua oli kannustettukin siihen. Minulle avautui tilaisuus kokeilla jotain uutta, oppia tekemällä ja olla oikeasti tärkeässä osassa hanketta. En kuitenkaan tekisi koko työtä yksin vaan yhteistyössä muiden järjestön osapuolien kanssa.

Joskus myös aiotut työkuviot muuttuvat osittain tai kokonaan. Niin meinasi käydä minullekin. Tiettävästi asiat tapahtuvat täällä hitaammin ja jäykemmin kuin Suomessa, joten yritän olla kärsivällinen. Olen saanut jo lyhyen oppimäärän paikallisesta työkulttuurista ja siihen sopeutumisesta. Olen ehkä vielä hieman ulapalla oikeasta tarkoituksestani täällä. Se on selvästikin omasta itsestäni kiinni; omasta periksiantamattomuudestani, luovuudestani (tai oveluudesta), sekä asenteestani. Jo pelkästään täällä oleminen, uuteen kulttuuriin tutustuminen ja kielen päivittäinen kuunteleminen, sekä sen asteittainen oppiminen antavat paljon uutta perspektiiviä omaan itseen ja henkiseen kasvuun. Toisin sanoen, on totuttava ajatukseen ettei kaikki ole hallinnassa, sekä siihen että on kyettävä ottamaan vastoinkäymiset vastaan mahdollisuutena uuden oppimiselle. Opin arabiaa ja kulttuuria, sekä nautin Al-Weibdehistä, joka on ihanan värikäs ja inspiroiva ympäristö kaikille kansallisuuksille, uskonnoille ja ikäryhmille. Inspiraation siemen on ulottuvilla, täytyy vain antaa sen itää.

img_20161101_140903
Tumma ja pilvinen näkymä Ammanissa, Dar Al-Anda -taidegalleria etualalla.

Kaahailua kaduilla ja kamelin bongausta

Lähes kolme kuukautta Jordaniassa ja olen oppinut paljon paikallisesta kulttuurista, tavoista ja omasta maailmankuvastani.

Kolmen kuukauden aikana olen enimmäkseen kierrellyt ja kaarrellut Ammanin kaduilla, käynyt aavikolla, syönyt falafelia ja knaferia, opetellut arabiaa (heikolla menestyksellä), suorittanut ilmaisia online-kursseja (coursera.org), ottanut vastaan erilaisia haasteita erityisesti kulttuurin kohtaamisen merkeissä, sekä yrittänyt opettaa itseäni työhön, johon minulla on hyvin vapaat kädet.

Monet asiat ovat olleet haastavia, mutta opettavaisia. Kaikesta on selvitty. Arabian kielen osaaminen on tärkeää, erityisesti jos kulkee paljon taksilla. Usein taksikuskit eivät osaa ollenkaan englantia. Opin ensimmäisenä työpaikkani lähellä olevan liikenneympyrän nimen: Duar Kilo. 😀 Seuraavaksi ymmärsin, että kuljemme Wadi Saqra -nimisen tien kautta. Opin myös kiittämään: Shukran, tai jatikelafi, tai islamu. Kerran minun piti selittää kuskille koko reitti alusta pitäen. Onneksi olin opetellut edes suunnat:

Suoraan = Duhhrii

Vasen = Smäl

Oikea = Jamin.

Taksikuskien kanssa pitää muutenkin olla tarkkana. Joskus ne yrittää pyytää 5 Jordanian dinaaria kuntosalilta (lähellä Duar kiloa) Al-Weibdehiin, vaikka mittarin ollessa päällä tuo matka olisi reippaasti alle 3 dinaaria, usein 2,5 tai jopa vähemmän. Aamuisin töihin mennessä matka Duar Kilolta on vain 1,5 – 2 dinaaria! Välillä taksikuskien kanssa asioiminen väsyttää, minkä vuoksi olen yrittänyt saada selville bussireitit ja aikataulut. Tiedän vain reitit, mutta mitään virallisia aikatauluja ei ilmeisesti ole. Bussireittikarttakin on oikeasti joidenkin vapaaehtoisten tekemä epävirallinen suuntaa-antava ohje.

Eilen olin rohkea ja hyppäsin bussiin Duar Kilolta (aiemmin olen nähnyt vain muutamia epämääräisiä busseja kulkemassa liikenneympyrän ruuhkissa), koska näin numeron 443 bussin yläkulmassa– saman numeron kuin bussireittikartassa Duar Kilolta Westel Baladiin (Ammanin keskustaan, downtowniin). Pääsin töistä vasta klo 18 jälkeen, joten Duar Kilolla ei ollut tavanomaista liikennekaaosta ja jopa bussin saaminen oli helppoa, kerrankin! Bussimatka Baladiin maksoi vain 0,40 dinaaria!!! Asun aivan Baladin lähellä, joten kotiin Jabal Al-Weibdehiin oli lyhyt kävelymatka.

Kavutessani Downtownista, tai Westel Baladista kohti kotikatuani kuljen näiden portaiden kautta. Samaisella kujalla on Jadal Culture -niminen kahvila, joka järjestää muun muassa open mic -tapahtumia ja erilaisia kursseja.

 

Wadi Rum oli muinoin veden alla. Nykyisin se paljastuu meille laajana tasaisena aavikkomaisemana, muinaisten virtojen hiomina kallioina ja jyrkänteinä, sekä lukuisina luolina ja erikoisina muodostelmina, kuten kuvassa näkyvänä sienikalliona.

cropped-dsc_0514.jpg

 

 

 

DSC_0552
Kameli!!!

Nähtävyyksien lumossa 19.heinäkuuta

On kulunut nyt kaksi viikkoa saapumisestani Jordaniaan. Olen nähnyt lyhyen ajan sisään paljon paikkoja lähialueella ja kauempanakin. Azraq on mielenkiintoinen paikka pohjoisessa, jonka tärkein turistinähtävyys on vanhat linnanrauniot, missä jopa Lawrence of Arabia oli viettänyt aikaa. (Pitäs kattoo se leffa joskus!) Myös pienen matkan päässä linnanraunioilta, paikallisten järjestöjen tukema keidas oli näkemisen arvoinen. Kosteikkoa on alettu suojella, koska sen vesivarantojen kestämätön käyttö oli vähällä tuhota kosteikon ja sen rikkaan kasvi- ja eläinlajiston.

 

Ammanissa on myös yllättävän upeita muinaisilta antiikin ajoilta saakka säilyneitä raunioita, esimerkiksi Herkuleksen temppeli ja roomalainen amfi-teatteri.

 

Yalla yallaa! 9. heinäkuuta

Saavuin tiistaina Ammaniin yhdessä Allianssin nuorisovaihdon vapaaehtoisen, Elinan, kanssa. Elina lähti takaisin Suomeen pari päivää sitten. Alussa kaikki tuntui ihmeelliseltä, Ammanin huikeiden rakennusten ja vähemmän näyttävien, mutta sympaattisten kivitalojen rykelmät näyttivät eksoottisilta ja liikenne erittäin sekavalta. Al-Weibdehin kaupunginosa, johon muutin ja jossa myös Elina vietti muutaman yön, on rauhallinen ja mukava ympäristö länsimaalaiselle matkaajalle. Kaupunginosa on miellyttävä eteenkin naiselle, koska täällä voi liikkua vapaasti. Täällä näkee paljon turisteja ja myös paikallisia istumassa kahviloissa myöhään iltaisin polttamassa shishaa, tai paikallisittain, arkilaa, sekä juomassa kahvia tai teetä. Elinan ja muutaman muun kanssa teimme retken lähelle Kuollutta merta, Wadi Al-Mujibiin, joka on syvä joen uurtama kanjoni. Tähän vuodenaikaan vesi on niin matalalla, että kanjoniin järjestetään seikkailuretkiä. Virtaus oli voimakas ja paikoin jouduimme kapuamaan kallioiden yli köyden avulla vastavirtaan.

Vierailimme Elinan ja järjestöni jäsenten kanssa myös maaseudulla pienessä Soufin kylässä, Jerashissa. Jerash sijaitsee Jordanian pohjoisosassa ja on muihin alueisiin verrattuna vehreä. Järjestöni toteutti hankkeen Soufin kylässä, jossa vanha kauan käyttämättömänä ollut rakennus kunnostettiin ja otettiin ravintolakäyttöön. Paikalliset naiset ottivat ohjat käsiinsä ja alkoivat valmistaa paikallisia herkkuja myyntiin vastaperustettuun Bait Khayrat Souf -ravintolaan. Nykyisin ravintola on ainoaa laatuaan seudulla, koska se tarjoaa vierailijoille autenttisen kokemuksen jordanialaisista perinteistä. Bait Khayrat Soufista voi maittavan ruuan lisäksi saada käyttöönsä polkupyörän jos pyöräajelu Soufin rauhaisissa maisemissa kiinnostaa.